Voin olla sinulle mies. Voin sanoa sinulle asiat, jotka haluat kuulla. Voin sulkea sinut syliini, kun pimenee ja tuuli kylmenee. Voin tukea sinun elämääsi, voin seistä vierellä ja katsoa eteenpäin kerä siristettyjen silmien. Et ehkä silti tavoita katsettani. Sen on vanginnut taivaanranta.
Voin olla sinulle veli. Voin ymmärtää ja tuntea sinut. Voin olla poikkiteloin edessäsi ja jättää kuvan, että silti ajattelen vain parastasi. Voin myös rientää apuun, kun tarvitset veljen hartioita. Voin olla läsnä. Voin olla hyvä. Et silti virtaa vertani.
Voin olla sinulle isä, kun elämä piiskaa ja ongelmat käyvät liian raskaiksi kantaa. Voin silittää päätäsi ja antaa sormiesi vaeltaa vuosikymmenten harmaannuttamia hapsiani ja vuosien uurteita silmäkulmissa. Voin tuntua ainoalta luotettavalta. Voin hakea lapset tarhasta ja olla heidän kanssaan illan. Lähden silti liian varhain.
Voin olla sinulle naapuri. Voin leikata puolestasi aidan. Samalla luon lumet pihaltasi. Luokseni voit tulla kahville ja hoidan lemmikkisi. Tunnen sisaresi auton sekä posteljoonin kolmipyörän kitisevien ketjujen äänen läpi aamuöisen unen. Lainaan sinulle tavarani ja vahdin tyhjää asuntoasi. Silti kiivastut kuitenkin lopulta turhasta.
Voin olla sinulle aamuinen herätys. Voin olla tyhjä jääkaappi tai aamuinen kosteankolea sanomalehti. Voin olla korvike kuin vehnästä paahdettu kahvi. Ehkä olen hätävara pahanpäivän tullen. Samalla ääneni on hiljaisuudessa kellon eteenpäin raksuttava viisari. Aivan kuten tuijottaa katseeni raollaan olevasta komerosta. Olen yksinäisyyden ahdistus ja ympäröivä tyyni hiljaisuus
Voin olla epäonnistunut eilinen. Voin olla lohtu väärille valinnoille. Voin olla hyvä omatunto. Voin olla kiiltokuva perhealbumissa. Voin olla puuttuva palanen tai tuoda rauhan velvollisuudentunnollesi. Antaa sinulle palasia odotusten mukaiseen elämään. Voin istua vaalealla sohvallasi ilmettäni liikauttamatta. Takassa riittää valkeaa.
Voin täyttää toiveet. Voin kai olla se kaikki, sillä minä en tarvitse mitään, enkä pyydä mitään. Rautaristi riittää minulle. Minä tyydyn harppuun ja puolelleni painuvaan vaakaan. Siinä lepää sieluni ja olemukseni. Siinä lepään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti