Mikä helvetti siinä on, kun ei kiinnosta?!

Mikä helvetti siinä on, kun ei kiinnosta lukea tenttiin!? Aika valuu sormien välistä, paine kasvaa ja saamattomuus riepoo, mitään en osaa!! Silti sitä kiemurtelee siivoten, surffaillen netissä, siirtelee kirjoja paikasta toiseen, katsoo telkkaria, selaa näennäisesti muistiinpanoja. Ei siitä silti tule yhtään mitään, ei tänään jaksa keskittyä! Epämääräistä jallailua ja ajanhukkaa. Ajatukset harhailee viikonlopussa, kavereissa, harrastuksissa ja siinä, että koska olikaan seuraava mahdollisuus uusia tämä tentti, joka menee huomenna aivan reisille! Ehkä sitä voisi laittaa kellon soimaan aamulla todella aikaisin ja sitten lukea siinä aamukahvin lomassa… (totuus: Snooze->Snooze->Snooze ->->-> ketullinen kiire ja aamupalakin jää välistä)

Mikä helvetti siinä on, kun ei kiinnosta tehdä töitä?! Istuskellaan ja pyöritään, siirrellään papereita, tuskaillaan kasaantuneita projekteja, vilkuillaan kelloa, juodaan kahvia, surffaillaan intrassa, lähetellään roskaposteja ja häiriköidään työkavereita. Kaikki jää tekemättä, tulee pirullinen kiire ja stressi vyöryy yli äyräiden. Mutta kun ei vaan kiinnosta! Vilkuillaan taas kelloa, kohta voisi lähteä kotiin, olikos sitä liukumia tai ylityövapaita pidettävänä…

Mikä helvetti siinä on, kun ei kiinnosta kuntoilla?! Taas lykätään uuden kuntoilubuumin aloittamista huomiselle, silloin varmasti tulee lähdettyä ja on kova draivi. Syödään, juodaan, mässytetään ja paisutaan kuin pullataikina. Koko ajan on huono omatunto ja tuntuu, että keskivartalo pursuaa vaatteiden välistä ulos, valuu tuolilta kohti lattiaa ja jatkaa laavavyöryn lailla matkaansa pitkin permantoa. Ällöttää istua, maata, kävellä ja seistä. Mutta kun ei tule lähdettyä salille, eikä oikein ole kaveriakaan, eikä sitä oikein yksin viitsisi ja vähä on köhääkin tässä (*köh köh*), eikä oikein kiinnosta!

Mikä helvetti siinä on, kun ei kiinnosta siivota?! Pöydät on täynnä roinaa, paperit ihan sikin sokin, puhtaat kahvikupit loppuu kaapista, tiskipöydälle ei mahdu enää mitään, vaatteet lojuu pitkin makkarin ja olkkarin huonekaluja sekä lattiaa, eikä oikein ikkunoistakaan näe ulos. No onneksi Facebookin chatissa sattuu olemaan joku moimoi-tuttu, jonka virtuaaliseuraan paeta tätäkin päälle puskevaa kaaosta. Ei tehdä tänään mitään, minkä voi huomennakin jättää tekemättä!

Ei vaan kiinnosta!!!!

Antakaa mäkin neuvon, mäkin olen oikeessa!

Siitähän tässä nyt lähdetään, että vika ei ole meissä. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi, että itseään pitäisi ruveta syyttämään ja omia tekojaan pohtimaan, jopa kenties oikeutusta ja oikeudenmukaisuutta punnitsemaan. Sitä paitsi mehän emme teitä tarvitse, ellette ole kiltisti. Kyllä te sitten surette, kaipaatte ja tekojanne mietitte, kun meitä ei enää ole. Sitten sitä kyllä niin vuolaasti itketään ja hattu kädessä kuljeskellen mutistaan, että ”miksei tullut kuunneltua ajoissa”. Niin se vaan menee. Nyt ei ajatella yhtään, ei sitten niin ollenkaan. Ettäs kehtaattekin mokomat.

Tässä sitä on raadettu ja kaikki tehty valmiiksi, vaan niin seisoo palkkana lopussa vain kiittämättömyys ja röyhkeys. Aina pitäisi saada enemmän lisää, mikään ei riitä, eikä missään ole kohtuutta. Mihinkään ei muka voi tyytyä, kun sitä niin pitää muka nähdä ja kokea. Kyllä sitä siinäkin olisi ihan hyvä olla, kun vaan malttaisi hiukan. Ja aina sitä pitäisi olla pääsemässä eteenpäin ja etsimässä sitä sun tätä. Sellaisia odotuksia meille asetetaan, että pitäisi puolestaan tehdä ja nostaa ylöspäin. Tämä tässä ei kelpaa, eikä tässä yhtään jakseta kehittyä. Jos hiukan viitsittäisiin odottaa ja siinä miettiä sitä tulevaisuutta, niin kummasti auttaisi. Vaikka nyt vuosikymmenkin ens alkuun, tulisi sitten hieman sitä perspektiiviäkin… Kyllä se teidänkin aikanne vielä sieltä tulee aikanaan, ei tässä muutkaan ole noin vain päässeet tänne asti!

Niin ja sinäkin siinä vielä! Kaikki passattiin valmiiksi, maitoa ja keksejä nenän alle. Kyllä se ihminen on sentä hauska otus. Vaikka kaikki on niin kauhean kivasti ja helppoa siinä olisi oleskella, niin ihan piruuttaan se itse menee ja ehdon tähden heläyttää paskaksi sen asetelman kuin lattialle tippuvan kristallikruunun. Tietää kyllä varsin hyvin, ettei siitä hyvä heilu, mutta kun pitää nähdä se itse. Ei sitä muuten voi uskoa. Pienellä pitää mennä ja pilata kaikki, laittaa asetelma uusiksi ja sekoittaa muidenkin elämä. Seikkailunhaluako? Uskoo ken tahtoo (tulla vedätetyksi)... Niin ja kyllähän se liika seesteisyys, selkeys ja turvallisuus ärsyttävät, onhan se päivän selvää. Taitaa se elämä olla tottavieköön liian sopivaa!

Niinhän se vaan tuppaa olemaan, että meistä kaikkein viisaimpien kuorossa kovaäänisin on aina eniten oikeassa. Hän se kyllä tietää parhaiten ja tekee sen tiettäväksi varsin yksiselitteisesti. Ja sitä paitsi, miksi ottaa pää pois perseestä, jos siellä on lämmintä?

Sinun aurasi paino

Odottivat sinusta seuraavaa suuruutta. Luottivat kiistattomiin lahjoihisi. Tuohon viiltävään älyyn, niihin päättäväisiin otteisiin, siinä omassa ajassaan ja tilassaan poikkeukselliseen sulkakynään. Yhtälailla myös kykyysi hallita ja kietoa ihmisiä otteeseesi, taipumukseesi käsitellä taitavasti muita. He luottivat siihen, että opettamalla sinulle hyvän elämän kehän, voisivat valjastaa sinut kohti suurempaa. Sait täyttää reppusi sinulle annetuilla yksioikoisilla totuuksilla ja vain sitä tavoitetta palvelevilla opeilla.

Sinulle opetettiin huolien kantamisen ja oikeaoppisen viisastumisen taidot jo lapsuudessa. Tiesit jo hiekkalaatikolla ne ongelmat sekä epäkohdat, joilla maailma tulee sinua riivaamaan. Leikeistä sinua pyrittiin ohjaamaan toimiin, joilla voisit olla hyödyksi. Tehokkuus oli oppi alusta alkaen. Jo ensiaskeleista alkaen koitti korkea aika toimia suunnitelman puitteita noudattaen.

He pitivät sinusta huolta, kannustivat ja tukivat. Sinulle opetettiin yltäkylläinen elämä ja oikeiden arvojen puitteissa sinun annettiin ohjautua tarkoitetuille urille hellässä, joskin hyvin määrätietoisessa opastuksessa. Todellisen tarkoituksen pukivat välittämisen ja lämmön kaapuun. Sivistyneinä tiesivät, että avustettu itseohjautuminen palvelisi erinomaisesti sinun kehittymistäsi optimaalisella tehokkuudella.

Pitivät kuitenkin vaivihkaa mielessäsi näppärin sanakääntein sen, minkä hinnan joudut vuosien valuessa maksamaan tästä kaikesta.  Vuosien työllä mieleesi iskostettu malli sai sinut hengittämään ja hymyilemään oikeassa rytmissä, tekemään kaiken oikein. Olit kuin veistos, olemus viimeistä piirtoa laskelmoitu ja intellektuelli. Sisältä systemaattinen ja ahne kone, sweet beast le royal. Silti yksityisyyden esiripun laskeuduttua ajoittain sinun elämäsi näyttämön reunalla, vuodatit kulisseissa tyhjyydestä kumpuavia kyyneleitä narrimaskin alta yksin istuen, kädet polviin nojattuna ja tunteesi vahvoihin kämmeniisi tarkoin peittäen. Ihmisyyttäsi suojelevaa heikkoutta ei koskaan pakattu reppuusi evääksi.

Pian sinulla oli valta käsissäsi kaikesta siitä, mitä kohtasit. Heillä oli kuitenkin valta sinusta. Heillä oli arvot, voima sekä pyhitetyt keinot. Vahvoilla hartioillasi kannoit suuria odotuksia, suurempia paineita ja suurimpia velvollisuuksia. Olit tahtomattasi ja tiedostamattomasti myynyt sielusi. Saisit rauhan vain silloin, kun he soisivat sen sinulle. Olit heidän luomuksensa, heidän muokkaamansa ja heidän muotokuvansa. Vaikkei kukaan sanonut sinulle sitä ääneen, tiesit olevasi heille velkaa koko elämäsi ja olemuksesi. Olit heille velkaa päättäväiset otteesi, kuten oli myös johtajan luontosi lahja heiltä. Sulat hatussasi ja ansiot vyölläsi olit poiminut heidän pedattuaan nuo kaikki eteesi.

Jos sinut olisi kohdannut rakkaus, se olisi vaatinut heidän hyväksyntänsä. Heidän olisi pitänyt varmistua, rakkautesi kelvollisuudesta asemaan, joka sinun rinnallesi ajan ollen petautuisi. Heidän olisi pitänyt olla myös selvillä siitä, ettei rakkaus yritä saada sinua kääntymään kaikkea sitä vastaan, minkä he ovat sinulle osoittaneet olevan yksiselitteisesti oikein. Usein tunsit, ettet edes uskaltaisi etsiä onneasi, vaan antaisit mieluummin periksi tuossa sielusi ja sisimpäsi onnen etsinnässä. Ahneuksissasi laskit, että voisit kanavoida tuottamattomasta ja, rationaalisuuden sijaan ikävästi epävarmasta, sielunkumppanuudesta säästyvän energian palvelemaan sitä tarkoitusta, jota kohti sinua jalostettiin. Unohtamalla itsesi ja keskittymällä tärkeimpään sinulle asetettuun tavoitteeseen voisit olla tehokkain ja suurin, etsiä tasapainoa, arvostusta ja tyydytystä yksinäisen alfan keinoilla. Samalla olisit saanut siirrettyä huomiota muualle tuosta arasta alueesta ja ehkäpä hetkittäin valvovan silmän välttäessä etsinyt pieniä kuplia, joiden kautta tuntea aavistuksenomainen häivähdys toisenlaisesta onnellisesta arjesta, jonka olemassaoloa ei sinulle kirjoitetuissa opeissa koskaan myönnetty todeksi.

Kaiken sen alla kamppailit tasapainoa etsien. Kaivaten totuutta, etsien ohjetta, vähätellen kenenkään kykyä ymmärtää sinun aurasi paino. Kaikkien asetettujen tavoitteiden kanssa etsit epätoivoisesti häivähdyksiä ihmisyydestäsi. Näkymättömät kädet kurkullasi tiukensivat kuitenkin otettaan yhä vain voimallisemmin ja painoivat sinua alaspäin kohti sitä roolia, johon sinut oli laskettu. Taivaan sijasta sinun rajasi tulisi olemaan heidän valmiiksi luomansa valtakunnan lasinen katto ja sinun onnellisuutesi kivijalat määritelty miltei puritaanisin opein niin, että osaisit toimia tarkassa järjestelmässä. Tuossa asetelmassa, jossa olisi valmiina kaikki se välttämätön, mitä näennäisesti siinä niin sanotussa ”elämässäsi” tarvitsisit. Esimerkillisen tehokas ja uljasta kiiltokuvaa peilaava mallielämä oli valmiina odottamassa vain sitä, että sinut julistettaisiin valmiiksi.

Tärkeintähän oli, että sinun tarinasi muistettaisiin ylväänä.

Tänään hän on suurempi

Tänään hän päätti kasvaa suuremmaksi. Hän seisoo selkä suorassa ja katsoo eteenpäin. Hänellä on silmissään tuli ja poskipäillä päättäväisyys. Noilla kasvoilla siintää satumaa. Voi hyvin sanoa, että hänen ilmeensä on ladattu. Tässä voimassa hänen hiuksensa eivät anna periksi tuulelle. Ne eivät taivu tuulessa, vaan ne taivuttavat tuulen. Hänen jalkansa seisovat kalliolla vakaammin kuin kallio lepää isänmaan kamarassa. Tänään hänen seisoessaan suurena siinä, kuumuuskin kavahtaa hahmoa ja pakenee vahvempansa edessä.

Tänään hän päätti oppia kirjoista viisauden. Tänään hän luki läpi tiedon ja tunsi vallan. Hänen vahvassa hahmossaan lepää toivo. Hän ei vain oppinut tuntemaan tietoa ja tuntemusta, sillä nyt hän luo viisautta ympärilleen. Seistessään siinä hän itse on viisauden mitta. Miten hän ikinä sanoisikaan asioiden olevan, näin ne taipuisivat suurempaan tahtoon. Hänellä on otteessaan se kaikki.

Tänään hän ei pelkää. Tänään hän ei enää ole epävarma, sillä hän tietää olevansa sen kaiken yläpuolella. Tänään hän pitää viholliset ja toisinajattelijat lähempänä kuin koskaan, mutta vain siksi, että saa osoittaa näille viisautensa myötä asioiden oikean tolan. Opettaa tiedon kasvavan humalan.

Tänään hänen kuitenkin pitää vielä oppia hyvyys. Tänään hänen pitää myös oppia valta sekä teot. Hänen pitää oppia vastuu ja keinot, joilla hallita viisautta. Hänen täytyy tyynnyttää veren myrsky ja valjastaa verensä voima palvelemaan katseen paloa. Tänään hänen täytyy päästä eroon niistä tyhjistä hetkistä seinien alla, kun hän tuntee kuinka veri haluaisi paeta suonistaan. Hänen täytyy kahlita tunteet, kääntää vahvin energia johtamaan eteenpäin kuin elävän mieli. 

Ehkä jo tänään on stabiili ja yksiselitteisen vahva. Ehkä jo tänään hän on enemmän kuin muut. Ehkä vahvin tahto vihdoin lakaisee tieltään heikkouden seitit ja kaataa järjestelmän lasiset aidat. Silti vain on kaiken tuon takana myös suuruudessa sarkaa.