Siitähän tässä nyt lähdetään, että vika ei ole meissä. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi, että itseään pitäisi ruveta syyttämään ja omia tekojaan pohtimaan, jopa kenties oikeutusta ja oikeudenmukaisuutta punnitsemaan. Sitä paitsi mehän emme teitä tarvitse, ellette ole kiltisti. Kyllä te sitten surette, kaipaatte ja tekojanne mietitte, kun meitä ei enää ole. Sitten sitä kyllä niin vuolaasti itketään ja hattu kädessä kuljeskellen mutistaan, että ”miksei tullut kuunneltua ajoissa”. Niin se vaan menee. Nyt ei ajatella yhtään, ei sitten niin ollenkaan. Ettäs kehtaattekin mokomat.
Tässä sitä on raadettu ja kaikki tehty valmiiksi, vaan niin seisoo palkkana lopussa vain kiittämättömyys ja röyhkeys. Aina pitäisi saada enemmän lisää, mikään ei riitä, eikä missään ole kohtuutta. Mihinkään ei muka voi tyytyä, kun sitä niin pitää muka nähdä ja kokea. Kyllä sitä siinäkin olisi ihan hyvä olla, kun vaan malttaisi hiukan. Ja aina sitä pitäisi olla pääsemässä eteenpäin ja etsimässä sitä sun tätä. Sellaisia odotuksia meille asetetaan, että pitäisi puolestaan tehdä ja nostaa ylöspäin. Tämä tässä ei kelpaa, eikä tässä yhtään jakseta kehittyä. Jos hiukan viitsittäisiin odottaa ja siinä miettiä sitä tulevaisuutta, niin kummasti auttaisi. Vaikka nyt vuosikymmenkin ens alkuun, tulisi sitten hieman sitä perspektiiviäkin… Kyllä se teidänkin aikanne vielä sieltä tulee aikanaan, ei tässä muutkaan ole noin vain päässeet tänne asti!
Niin ja sinäkin siinä vielä! Kaikki passattiin valmiiksi, maitoa ja keksejä nenän alle. Kyllä se ihminen on sentä hauska otus. Vaikka kaikki on niin kauhean kivasti ja helppoa siinä olisi oleskella, niin ihan piruuttaan se itse menee ja ehdon tähden heläyttää paskaksi sen asetelman kuin lattialle tippuvan kristallikruunun. Tietää kyllä varsin hyvin, ettei siitä hyvä heilu, mutta kun pitää nähdä se itse. Ei sitä muuten voi uskoa. Pienellä pitää mennä ja pilata kaikki, laittaa asetelma uusiksi ja sekoittaa muidenkin elämä. Seikkailunhaluako? Uskoo ken tahtoo (tulla vedätetyksi)... Niin ja kyllähän se liika seesteisyys, selkeys ja turvallisuus ärsyttävät, onhan se päivän selvää. Taitaa se elämä olla tottavieköön liian sopivaa!
Niinhän se vaan tuppaa olemaan, että meistä kaikkein viisaimpien kuorossa kovaäänisin on aina eniten oikeassa. Hän se kyllä tietää parhaiten ja tekee sen tiettäväksi varsin yksiselitteisesti. Ja sitä paitsi, miksi ottaa pää pois perseestä, jos siellä on lämmintä?
Kyllä taas kummasti piristi lukea, saa vedet silmissä nauraa! Pidä Timo sama linja.
VastaaPoista