Odottivat sinusta seuraavaa suuruutta. Luottivat kiistattomiin lahjoihisi. Tuohon viiltävään älyyn, niihin päättäväisiin otteisiin, siinä omassa ajassaan ja tilassaan poikkeukselliseen sulkakynään. Yhtälailla myös kykyysi hallita ja kietoa ihmisiä otteeseesi, taipumukseesi käsitellä taitavasti muita. He luottivat siihen, että opettamalla sinulle hyvän elämän kehän, voisivat valjastaa sinut kohti suurempaa. Sait täyttää reppusi sinulle annetuilla yksioikoisilla totuuksilla ja vain sitä tavoitetta palvelevilla opeilla.
Sinulle opetettiin huolien kantamisen ja oikeaoppisen viisastumisen taidot jo lapsuudessa. Tiesit jo hiekkalaatikolla ne ongelmat sekä epäkohdat, joilla maailma tulee sinua riivaamaan. Leikeistä sinua pyrittiin ohjaamaan toimiin, joilla voisit olla hyödyksi. Tehokkuus oli oppi alusta alkaen. Jo ensiaskeleista alkaen koitti korkea aika toimia suunnitelman puitteita noudattaen.
He pitivät sinusta huolta, kannustivat ja tukivat. Sinulle opetettiin yltäkylläinen elämä ja oikeiden arvojen puitteissa sinun annettiin ohjautua tarkoitetuille urille hellässä, joskin hyvin määrätietoisessa opastuksessa. Todellisen tarkoituksen pukivat välittämisen ja lämmön kaapuun. Sivistyneinä tiesivät, että avustettu itseohjautuminen palvelisi erinomaisesti sinun kehittymistäsi optimaalisella tehokkuudella.
Pitivät kuitenkin vaivihkaa mielessäsi näppärin sanakääntein sen, minkä hinnan joudut vuosien valuessa maksamaan tästä kaikesta. Vuosien työllä mieleesi iskostettu malli sai sinut hengittämään ja hymyilemään oikeassa rytmissä, tekemään kaiken oikein. Olit kuin veistos, olemus viimeistä piirtoa laskelmoitu ja intellektuelli. Sisältä systemaattinen ja ahne kone, sweet beast le royal. Silti yksityisyyden esiripun laskeuduttua ajoittain sinun elämäsi näyttämön reunalla, vuodatit kulisseissa tyhjyydestä kumpuavia kyyneleitä narrimaskin alta yksin istuen, kädet polviin nojattuna ja tunteesi vahvoihin kämmeniisi tarkoin peittäen. Ihmisyyttäsi suojelevaa heikkoutta ei koskaan pakattu reppuusi evääksi.
Pian sinulla oli valta käsissäsi kaikesta siitä, mitä kohtasit. Heillä oli kuitenkin valta sinusta. Heillä oli arvot, voima sekä pyhitetyt keinot. Vahvoilla hartioillasi kannoit suuria odotuksia, suurempia paineita ja suurimpia velvollisuuksia. Olit tahtomattasi ja tiedostamattomasti myynyt sielusi. Saisit rauhan vain silloin, kun he soisivat sen sinulle. Olit heidän luomuksensa, heidän muokkaamansa ja heidän muotokuvansa. Vaikkei kukaan sanonut sinulle sitä ääneen, tiesit olevasi heille velkaa koko elämäsi ja olemuksesi. Olit heille velkaa päättäväiset otteesi, kuten oli myös johtajan luontosi lahja heiltä. Sulat hatussasi ja ansiot vyölläsi olit poiminut heidän pedattuaan nuo kaikki eteesi.
Jos sinut olisi kohdannut rakkaus, se olisi vaatinut heidän hyväksyntänsä. Heidän olisi pitänyt varmistua, rakkautesi kelvollisuudesta asemaan, joka sinun rinnallesi ajan ollen petautuisi. Heidän olisi pitänyt olla myös selvillä siitä, ettei rakkaus yritä saada sinua kääntymään kaikkea sitä vastaan, minkä he ovat sinulle osoittaneet olevan yksiselitteisesti oikein. Usein tunsit, ettet edes uskaltaisi etsiä onneasi, vaan antaisit mieluummin periksi tuossa sielusi ja sisimpäsi onnen etsinnässä. Ahneuksissasi laskit, että voisit kanavoida tuottamattomasta ja, rationaalisuuden sijaan ikävästi epävarmasta, sielunkumppanuudesta säästyvän energian palvelemaan sitä tarkoitusta, jota kohti sinua jalostettiin. Unohtamalla itsesi ja keskittymällä tärkeimpään sinulle asetettuun tavoitteeseen voisit olla tehokkain ja suurin, etsiä tasapainoa, arvostusta ja tyydytystä yksinäisen alfan keinoilla. Samalla olisit saanut siirrettyä huomiota muualle tuosta arasta alueesta ja ehkäpä hetkittäin valvovan silmän välttäessä etsinyt pieniä kuplia, joiden kautta tuntea aavistuksenomainen häivähdys toisenlaisesta onnellisesta arjesta, jonka olemassaoloa ei sinulle kirjoitetuissa opeissa koskaan myönnetty todeksi.
Kaiken sen alla kamppailit tasapainoa etsien. Kaivaten totuutta, etsien ohjetta, vähätellen kenenkään kykyä ymmärtää sinun aurasi paino. Kaikkien asetettujen tavoitteiden kanssa etsit epätoivoisesti häivähdyksiä ihmisyydestäsi. Näkymättömät kädet kurkullasi tiukensivat kuitenkin otettaan yhä vain voimallisemmin ja painoivat sinua alaspäin kohti sitä roolia, johon sinut oli laskettu. Taivaan sijasta sinun rajasi tulisi olemaan heidän valmiiksi luomansa valtakunnan lasinen katto ja sinun onnellisuutesi kivijalat määritelty miltei puritaanisin opein niin, että osaisit toimia tarkassa järjestelmässä. Tuossa asetelmassa, jossa olisi valmiina kaikki se välttämätön, mitä näennäisesti siinä niin sanotussa ”elämässäsi” tarvitsisit. Esimerkillisen tehokas ja uljasta kiiltokuvaa peilaava mallielämä oli valmiina odottamassa vain sitä, että sinut julistettaisiin valmiiksi.
Tärkeintähän oli, että sinun tarinasi muistettaisiin ylväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti