Hän on se tyyppi, jota aamulla ennen unohduksen humalaa häpeät. Hän on se hahmo, jonka kanssa seikkailun laitat aina kännin piikkiin. "Selvinpäin en ikinä olisi..." ja kuitenkin lähdit. Aikasi häpeät, koitat aktiivisesti unohtaa ja myöhemmin lopulta unohdatkin. Kännin piikkiin nämä on ennenkin laitettu, siinä se harkintakyky muutenkin sumenee. "Sori vaan, mutta kai sä ymmärrät..." Toki, eihän mikään hänelle sanottu tarkoita mitään, eihän? Helpompaa ja parempi niin.
Et ole koskaan miettinyt, mitä hän tekee tai kuka hän on. Jos joskus jotain tapahtui, ehkä hän sen silloin kertoi, muttei se kiinnostanut. Silloin hän oli sinulle pakollinen paha, kuin itsetuntosi märkä ja kylmä laastari. Jos joskus hänen kanssaan päätyisitkin sanailemaan, todennäköisesti itsetietoisesti ohjeistaisit häntä elämään oikein. Kertoisit hänelle kuinka puhua, seistä ja pukeutua. Olethan niin aulis ja jalo luonne, silkkaa hyvyyttäsi häntä opastat. Onhan sen oltava päivän selvää, että hän sinua ihailee, ei harmaus voi milloinkaan astua tasollesi.
Nuo etäisesti tutut kasvot muistat kuitenkin jostain. Hänet löytää pikkutuntien kiertävä katse yksin sivupöydästä istumasta puolityhjän lasin takaa. Hän on silloinkin viimeinen vaihtoehto, lyhin tikku ja pettyneen itsetunnon hatara oljenkorsi. Tätä ei tarvitse muistaa myöhemmin, eikä tuntea häntä kadulla tai kaupassa. Viikon katumus, kahden kylmyys ja hetken välttely. Aika siivoaa kuitenkin ihmiset ja muistot pois tieltä, niin on tehnyt ennenkin.
Häntä et näe ystäviesi kuvissa, joita he esittelevät. Jos hän johonkin kuvaan onkin sitten eksynyt, et sinäkään kiinnitä huomiota siihen taustalla seisovaan harmaaseen massayksilöön. Siellä seinustalla olet varmasti nähnyt hänet kuljeskelemassa, ikään kuin statistina elokuvassa täyttämässä ravintolaa. Hän on, muttei merkitse.
Ehkä muistatkin sanoneesi hänelle kuitenkin joskus muutaman muunkin sanan, nimittäin kun tarvitsitte paria lisätuolia ja hänen pöydässään ne olivat vapaita vietäviksi. Sama pöytä on ollut tyhjä monena muunakin iltana. Kuitenkin sisimmässäsi tiedät, että valomerkin jälkeen yö on yhtä kylmä teille molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti